Lihavia Luurankoja

Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki

Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen…

Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!

Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin.



Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee

Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:



Minäminäminä…minäminäminäminä…

Minäminäminä…minäminäminäminä…

Minäminäminä…minäminäminäminä…



Mutta mitä jää, mitä jää meiltä jälkeemme? Kasa lihavia luurankoja.

Korkeimman kummun koonnut on voittaja



Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin

Päin palkintoja makeita: historia… mainen, katoava kunnia…



Annamme oman aikamme materialle kaikkemme

Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen…



(Toista:)

Minäminäminä…minäminäminäminä…

Minäminäminä…minäminäminäminä…

Minäminäminä…minäminäminäminä…

Mitä siitä jää, lihavia luurankoja

Korkeimman kummun koonnut on voittaja.

Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja

Korkeimman kummun koonnut on voittaja.

…Julistaa nimeään hiljainen hautausmaa!